Agilitykurssia ja haplotyyppejä.

Pääsimme Kossin kanssa Jaakko Suoknuutin kurssille Active Dogin hallille. Kurssi oli aivan loistava! Antoisaa oli seurata kuunteluoppilaana muiden -meitä huomattavasti taitavampien- suorituksia sekä opiskella omalla vuorolla takaleikkauksia, huikeita persjättöjä, pakkovalssi-jaakotuksia yms. Jokaisella kouluttajalla on annettavaa ja tämän kurssin muistiinpanoihin kirjasin mm. voimasta ja vastavoimasta, ohjaajan linjoista sekä kiintopisteistä, koiran kokoamisesta yms. Isolla kirjoitin, että rohkeaa menoa ja varmistelu kielletty! Kouluttaja keskittyi jokaiseen koirakkoon täysillä ja ennakkoon perhosina tuntunut jännitys hävisi tiehensä, kun tuli oma vuoro harjoitella. Poispäinkäännöt tuottivat tuttuun tapaansa ongelmia ja tähänkin ohjauskuvioon saimme toimivan kotiläksyn! Emme voi kuin kiittää ja toivoa jatkoa tälle mielettömän hyvälle kurssille!

Partacollieilta Suomessa löytyneet seitsemän vaivaista haplotyyppiä ovat mietityttäneet viime päivinä. Noin 80% koiristamme edustaa ainoastaan kahta tyyppiä. Kotona minulla on nyt vain kolmea tyyppiä. Sekin ainokainen kolmonen löytyy Kummastiinan geeneistä. Nyt odotamme kimppatyyppauksen tuloksia ja Kumman jälkeläisten haploja. Paljon on miettimistä ja selvittämistä ennenkuin seuraava Kinsfolk-pentue näkee päivänvalon. Mietteet jalostuksesta menevät uusiksi; olisi huomioitava harvinaisten tyyppien lisääminen sekä säilyttäminen, homotsygotian estäminen, terveyttä ja luonnetta sekä tervettä rakennetta unohtamatta. Harrastuskoiran ominaisuuksiakin tekisi mieli :)
Mission impossible?

Kevätlumet sulavat lenkkeillessä ja agilityn kiemuroita harjoitellessa. Toukokuussa osallistuu kaksi partaista paimennustaipumuskokeeseen. Toiveissa on myös Kossin kanssa osallistua partisten agilitymestaruuksiin, jos....ja kun... :)))))

Kevättalvi on syntymäpäivien sumaa meidän laumassa. 18.2. kunniakkaat 9-vuotta täytti
Kummastiina (C.I.B. La-Faja´s Temptation)! Kumma matkusti meille Norjasta, Trondheimistä pääsiäisenä 2001. Kuvassa (yllä) ensitapaaminen Kumman kanssa Buvikassa, Haugenien aurinkoisella terassilla. Kumma on emänä molemmissa Kinsfolk-pentueissa. Kumma on terve ja reipas veteraani, jonka ikä näkyy ainoastaan lisääntyneenä arvokkuutena <3.

Maaliskuulle suunniteltu Cruftsin reissumme juuttui jäihin Pohjanmerellä. Matkasimme Rian ja Sopan kanssa Turkuun toteamaan, että Suomesta Ruotsiin ei tätä reittiä mennä.
Palasimme kotiin matkamittarissa 1370 turhaa kilometriä. Ria ja Soppa oli ilmoitettu kehään Crufsissa, mutta innostus lopahti kotona nukutun yön jälkeen. Ensi vuonna? Maybe!

Hiihtolomaviikko täyttyi onneksi agilitytreenistä. Turkit hulmusivat Active Dogin hallilla ehkä hieman liiankin tiuhaan! Agility oli lieventävää lääkettä peruuntuneen Cornwallin loman ja Cruftsin näyttelyn haavoihin. Varsin hyödyllinen viikko treenaamisen kannalta.

Lauantaina osallistuin ensimmäistä kertaa Suomen Partacollieyhdistyksen kevätkokoukseen ja sen yhteydessä pidettyyn luentoon. Luennolla kuulimme tutkijan mietteitä partacollieiden geenien monimuotoisuustutkimuksen tuloksista. Mietteet ovat hämmentävät ja rodun tila aika huolestuttava. Toisaalta on aika käänteentekevää
päästä katsomaan oikeasti, mistä nämä karvakolliet on tehty. Toivottavasti tästä mukavasta paimenkoirarodusta tehdään vielä elinvoimainen ja terve!

Kevätterveisiä geeniviidakosta ja treeniputkesta!